torstai 23. joulukuuta 2010

Joulua

Kiitos valtavasti kommenteista edelliseen postaukseen, ihanaa kun piditte, hyytelövuokia saa muuten taas kaupoistakin uustuotettuina, jos hyvän muotoisia vuokia on etsinnöissä, ainakin Stockmannilla olen niitä nähnyt ja todella edullisesti siis.

Täällä rentoudutaan parhaan mukaan tehokkaasti joulun pyhät, olkaa lötkönä ihmeessä tekin, 
eli Rauhallista Joulua kaikille!

Täällä nautitaan ainakin miehen leipomista joulutortuista, jotka oli pakko laittaa lemppari-astiaan, kesällä kirpputorilta löytyneeseen jättikokoiseen Arabian pilkkumiin.

Ja palataan taas ensi viikolla, on nimittäin, pssst, arvontaa luvassa...

maanantai 13. joulukuuta 2010

Leivosvuokarasia

Näin oikeasti todella hyyy-yytävän kylmänä päivänä kaipaa kyllä jotakin mieltä lämmittävää tekemistä, mitenkäs tällainen leivosvuokarasia? Jos löytyy kotoa tai kirpputoreilta tasaisella reunalla olevia leivosvuokasia, tai miksei suurempiakin kakkuvuokia niin tee niistä oikeasti käyttöesine.

Tarvitset vain
minisaranoita,
näitäkin löytyy sieltä nukkekotitarvike-kaupoista, kuten täältä,
näihin rasioihin sopi täydellisesti 14x7 mm kokoiset...

ja muutama tippa 2-komponenttiliimaa.

Liimaa saranat yhteen puoleen kerrallaan, ja varmista ennen kuin liimaat että saranatapit tulevat ulkopuolelle, niin, ja että ei ole mitään ruostetta tai muuta likaa liimauskohdissa.

Ja anna lahjaksi vaikkapa, sisältöineen tai täytettäväksi. Yksinkertaista ja kaunista! Nyt kyllä äkkiä jotakin lämmittävää muullekin kuin vain mielelle, jospa vaikka kaakaota, juu..

torstai 2. joulukuuta 2010

Korjaajan ohjeet


 Nyt vihdoin tämä kaivattu opus on täällä! Jokaisen vanhan talon omistaja ja rakastaja hyötyy tästä, kun Talotohtori-kirja kertoo vanhasta talosta olennaiset, tämä kirja kertoo kuinka korjata sitä. Eli muistatte ehkäpä tuon Perinnemestari-sarjan tv:stä, nyt on pistetty paljon tietoa myös kansiin. Tätä olen ainakin minä kaivannut paljon, nimittäin
Perinnemestarin Remonttikirjaa.

Vanhan talon omistajien täytyy normaalisti kaivella tietoa miten korjata mitäkin oikein ja rautakaupoista ei tässä ole apua, muovia tarjolla joka ikisessä asiassa pyytämättäkin. Joten neuvoja kaipaa taatusti moni, tätä kirjaa voin kyllä lämpimästi suositella.

Perinnekorjaus on todella helppoa, halpaa ja ekologista. Usein aikaa vievää kyllä, mutta ehdottomasti sen väärtti. Unohtakaa pvc-pinnoitetut laminaatit, uretaani-maalit ja muut hyödyttömät muovipinnoitteet, on olemassa parempiakin materiaaleja.

Kirjassa on ikkunoiden kunnostamiset..
Ja tärkeät neuvot hengittävyydestä..

ihan perusteellisempia talotekniikka-asioita unohtamatta. Loistavaa. Niin ja sisustusosiokin, hyvähyvä.


Ja vielä vinkki omasta puolestakin, siis testattu ja hyväksi havaittu, joka Remonttikirjastakin taisi löytyä, nimittäin kun ikkunoista vetää näin talvella on siihen täysin 
perinteinen ja ekologinen apu: 
Ikkunaliimapaperi
Ei sisällä muovia, estää vedon ikkunoista ja kiinnittyy, ja lähtee irtikin pelkällä vedellä. Olen teippaillut ikkunoita meillä niin paljon kuin vain olen kiireiltä ehtinyt (en ole ikkuna-ruutuja vielä laskenut mutta menin sekaisin 700 kohdalla, hui) ja tämä niksi todella toimii ja lopettaa vedon ikkunoista.

Leikkaa sopivan kokoinen, tai vähän sinnepäin pala paperiteipistä, upota veteen, vedä sormilla nauhasta ylimääräinen vesi pois ja painele sisäikkunan ja karmin raon päälle. Kostea rätti auttaa tarvittaessa.

Yksi 100 metrin rulla on todella, todella riittoisa, ikkunaliimapaperia saa ainakin Rakennusapteekista ja Metsänkylän navetan uuden tavaran liikkeestä Domus Classicasta.

Näitä niksi-ideoita on varmastikin luvassa lisää ensi vuoden puolella, ja tänä jouluna en harmien harmi ehdi joulukalenteria pitämään mutta aivan ideoitta en teitä jätä, luvassa on kyllä tekemistä vielä ennen joulua, lupaan!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Miniastia-koristeet x 3

Hei, olis kyllä niin aika taas tehdä jotakin täällä!
Tämä pikku-rakentelu sopii moneen, vaikka lahja-ideaa jouluksi, eli mitä voisi tehdä nukkekoti-astioista? En ole mineilyä kuitenkaan aloittanut, mutta näitä oikeasti siroja miniastioita ei tehnyt mieli ohittaa, Dolores-nettipuodista niitä löytyi super-edullisesti ja tässä muutama niksi:

1. Tee pienestä posliiniastiasta magneetti kiinnittämällä 2-komponentti-liimalla vahva pikkuinen magneetti astian kylkeen. Siroja mutta todella tehokkaita edullisia magneetteja löytyy esimerkiksi Bebekistä.

 Vain pieni tippa liimaa ja se on siinä, vartin päästä käyttökunnossa! Tee mistä vain mieluisasta mini-esineestä jääkaappimagneetti, pistä vaikka koko mini-astiasto erilaiseen käyttöön tai huonekalu, hitsi, vaikka puutarha-työkalut, lahjan saajalle voi tehdä sarjan harrastuksen mukaan.
2. Kaapin nupin koriste tai joulukuusen kauniste syntyy helposti kattilasta, liimaa vesiliukosella perusliimalla kansi kiinni (saat sen silloin vielä irti tarvittaessa jos haluat) ja nauha tai naru kattilankanteen, tämä on niin simppeli mutta ihana.

3. Ja vielä kolmantena, pienellä korulenkillä ja ketjulla (tai narulla) saat astian kuin astian kaulakoruksi, kokonaisen 1 euron riipus on herttainen kuin mikä.

Let's add english after a shamefully long pause! It was time to do a little something pretty, and this really is something small and very pretty. Dollhouse ceramics and small objects are ideal for decoration, glue a strong small magnet on a kettle or a pot and it's an instant fridge decor, or hang them on a christmas tree or a door knop with a string or a ribbon. And last but not least, make a beautiful necklace of one, super-cheap but super-chic.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Keittiössä

Tämä kodinkone minun on pitänyt näyttääkin teille jo monia kertoja, nyt se on vihdoin paikoillaan ja on aikakin, nimittäin meidän Bompani. Etsiskeltiin kaksi vuotta sitten jenkkikaappi-mallista jääkaappia johon oikeasti mahtuisi tavaraa sisälle, ei saisi maksaa maltaita ja väri olisi vähintään täydellinen. Se löytyi silloin yllättävänkin helposti täältä ja on odottanut nyt hölmönä alakerran tulevassa keittiössä, vain meitä tajuamaan että kyllä se kuuluu juuri tähän, ja siis yläkertaan.

Ei tarvitse kitsastella mini-pakastin-osion kanssa, tämä on täydellinen.

Tämä vanha kaupan vaaka saa luvan jököttää nyt keittiön pöydällä non-stop, täysin toimiva ja ehjä, ja tiedättekö, miehekkeen isä pelasti tämänkin juuri ja juuri joutumasta kaatopaikalle! Toi meille ja minä hyrisin ilosta. Painava se on, mutta eipähän mene niin helpolla nurin. Tältä kauppiaan puolelta voisi vielä nähdä samalla hinnankin punnittavalle, kun oppisi tajuamaan tuota systeemiä..

Ja vielä tämä pieni ostosvinkki piti vinkata, nimittäin omasta mielestä hyvännäköisiä kelloja ei ole helppo löytää, niissä on vähintään aina jotakin tökeröä ja tarpeetonta tekstiä kellotaulussa tai hinta on hurja tai koko on mini, mutta nyt onnisti. Tämä suuri ajan-näyttäjä löytyi täältä ja hintaa, täysin ennakoimattoman alennuspäivän johdosta, jäi vain 23 euroa. Kaunis on, ainoa mikä minua vähän häiritsee on että se on uusi mutta tästähän se vanhenee, aina voin muokata kellotaulua, nyt on ainakin muoto kohdillaan.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Lämpöä, valoa ja jo Ihanan-joulua

Talvi tekee tulemista tavattoman nopeasti, syksy tuntuu menneen ohitse aivan huomaamatta kiireen keskellä, nurkissa sen tuntee heti ensimmäisenä. Vanhat täkit onneksi lämmittää kun kylmenee, erityisesti nämä miehekkeen ihanan mummon lahjoittamat pitsipeitot ja upea täkki, puuvillaisia ja painavia, parhaita sohvalla pötkötellessä.

Toiset omat lempparit ovat vanhat satiinipeitot ja vanhojen lämpötyynyjen päälliset! Nämä kolme tyynynpäällistä on otettu super-halvalla löydetyistä vanhoista lämpötyynyistä uusiokäyttöön, sähköosat vain sisältä kierrätykseen ja se siinä.


Valoa tarvitaan myös paljon lisää kotona, uusimpia löytöjä kirpputorilta, Valinten vanha työvalaisin antaa valoa yhden pöydän nurkalla, sähköt loistokunnossa ja heti käyttöön.

Ihana-lehdessäkin tällä kertaa valoa ja lämpöä jouluun helpolla projektilla, niin kuin joulun alla on mukavinta, oma joulu-innostus saa vielä odotella hiukan, mutta tämä on jo hyvää lämmittelyä!


Olen saanut teiltä ihanilta lukijoilta todella lämmittäviä tunnustuksia hurjan monta, viipyneet kiitokset niistä Kikille, Jasmiinalle, Ninnille, Susannalle ja Sannille,
ja tässä, koitetaan niitä 7 paljastusta allekirjoittaneesta:
1. Olen todella innokas aloittamaan valtavasti projekteja mutta saada ne järkevissä ajoissa valmiiksi on kaukana vahvuuksistani..
2. Minusta ei parempaa shoppailua olekaan kuin vanhojen tavaroiden myymälät laidasta laitaan, rentoudun valtavasti kun pääsen niitä kiertelemään aina kun aikaa liikenee.
3. Rakastan valtavasti vanhoja, huolella tehtyjä taloja joiden sielun voi melkein aistia! Jos voisin, pelastaisin mahdollisimman monta rappiolta.
4. Tuoretta korvapuustia ja kotona tehty latte, näillä aineksilla minut voisi lahjoa varmaan melkein mihin vain!
5. Uskon vakaasti ajattelutapaan että kun unelmoit ja uskot itseesi ja keskityt ei ole mitään mitä et voisi saavuttaa elämässä, kaikki vain naksahtaa kohdilleen suorastaan huomaamatta vähitellen.
6. Haluaisin olla enemmän järjestyksen ihminen, sellainen joka osaisi useammin laittaa tavarat paikoilleen, olen vain todella hyvä laittamaan ne levälleen, heh..!
7. Haaveilen eniten enemmän ajasta kotona ja työtahdin rauhoittumisesta tällä hetkellä, tauko ainakin jo pilkistää horisontissa, ihanaa..

En nyt jaa tunnustuksia eteenpäin, mutta osoitan tunnustuksen kaikille teille innoittaville lukijoille, kiitos kannustuksista tuhannesti, toivottavasti pian pääsen jakamaan vähän enemmän takaisinkin päin!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Katon kunnostus

 Kaksoisvartiotuvan katto ennen

Kesän remontit jäivät meiltä pienemmiksi tänä vuonna muiden töiden ohella mutta yksi todella tärkeä parannus ehdittiin tekemään. Nimittäin pienemmän talon, kaksoisvartiotuvan katon putsaus. Ja tämä oli kyllä täysin ahkeran miehen ansiota, minä avustin maan kamaralta käsin. 

Betonitiilikatto oli paksun sammaleen peitossa ja vesikouruissa kasvoi jopa pieniä puun alkuja, huh! Arvioitiin että katon edellisestä pesusta oli ollut jo vähintään yli 10 vuotta, ja siltä se näyttikin.


Painepesurilla, kesähelteillä, mieheke putsasi katosta kaiken möhnän pois, erikoisinta oli että vanha sammal ja muu haisi aivan hiukan elähtäneelle kalalle päätyessään maahan, ei ihan mikään viehättävin tuoksu kyllä...
Tästä näkee hyvin eroa, vasemmalla ennen ja oikealla jo valmista, ja aikamoiset maisemat myös!

Tiiliä oli rikki katolla noin 30 kappaletta, varastosta löytyi korvaustiiliä n. 15 kpl ja lisää löytyi Rakennuskierrätyskeskuksesta super-edullisesti 0,50 euron kappale hintaan. Koko katon kunnostus maksoi siis painepesureineen n. 45 euroa materiaaleineen + tietenkin vettä ja paljon, paljon aikaa, mutta katolle saatiin näin useampi vuosi elinikää ennen täydellistä remonttia, on se kyllä ilo silmälle nyt!

torstai 23. syyskuuta 2010

Syksyn satoa ja sanon A

Näin kauniisti meidän ainoa pieni kriikunapuu keväällä kukki..

ja näin valtavasti siitä saatiin satoa!
eikä tässä edes ole aivan kaikki, hurjan paljon puu jaksoikin, kirvoista huolimatta.
Nyt koitan päättää mitä näillä tekisin? Likööriä ehkäpä voisi kokeilla, onko teillä lisää ideoita? Mielelläni otan ehdotuksia vastaan. Kuiva kesä on tehnyt näistä kirpakoita ja saanut kivet tarttumaan kovaan hedelmiin joten hillot jäävät nyt vain haaveisiin, mutta kyllä vielä käyttöä niille keksin.

Syntymäpäiväksi kesällä saadut kauniit harmaanvihreät laventelit istutin jo kuumimpaan aikaan tähän valtavaan betoniruukkuun pihalle, ja vaikka myöhässä olinkin istuttamassa, ehtivät ne näin suuriksi. Otan oksan ja hieron lehtiä kädessä, tuoksu on niin virkistävän rauhoittava. Kiitos Laura ja Kai!

En tiedä lainkaan mikä on se paras hetki kerätä laventelia, mutta mielestäni hetki on nyt yhtä hyvä kuin milloin vain, pieniä nippuja sisälle kuivumaan ennen kuin syksy ne vie. Toivottavasti kestävät ruukussa talven yli ensi vuoteenkin, ja kasvavat valtaviksi.

Betoniruukkuja on pihassa neljä siellä täällä, pitäisiköhän täyttää kaikki samalla?

Ja vielä viimeisenä sanon jälleen A, nimittäin hyvin ällistyttävän ja aika harmistuttavan postista noutamatta jättämisen vuoksi asemalle takaisin palanneen, nyt siis matkustelevan ja kultivoituneen 
A-kirjaimen arvon siispä uudelleen,
eli ta-ta-daa, päristystä kiitos...

ja voittaja on
Pilvitarha nrolla 43!
Onneksi olkoon, laitathan minulle yhteystietosi sähköpostiin niin lähtee A varmasti tällä kertaa kotimatkalle.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Elokatu

Ajattelin vielä piipahtaa kertomassa viikonlopun varalle mukavan shoppailuvinkin, nimittäin Metsänkylän navetalla olisi nyt myytävänä runsaasti vanhoja emaloituja katukylttejä, Porissa muinoin palvelleita. Loistokuntoisia kylttejä ja mainioita katujen nimiä, kaikkea  
Kartanontiestä lähtien Esivallankatuun.
Päätin tuoda Elokadun kotiin,
yläkerrassa se vilkkain kohta ja juuri ennen olohuonetta, tästä kuljetaan kaikkiin suuntiin ja rampataan se jos tämä sekunti.


Ja tottakai Rautatien puistokatu, josko tämän vaikka laittaisi joskus pihapuistoon omaksi iloksi. Nämä kyltit osaavat olla jo niin harvinaista herkkua, siis ainakin näin suurella nimivalikoimalla. Sunnuntainahan siis on tuo Metsänkylän navetta auki, ja aivan täällä Hattulassa, vain nykäisy Hämeenlinnan Aulangolta, suosittelen kyllä piipahtamaan!

tiistai 7. syyskuuta 2010

Ihanaa ja Tori


Vielä tuntuu että on kesää jäljelläkin kun kultapallot kukkivat asemapuiston laidalla, hain valtavan kimpun ihailtavaksi ja tässä ryhmässä ja värissä on kyllä voimaa! Kesällä kirpputorilta löytynyt maljakko on ihanin aarre pitkään aikaan, parhaat pari euroa kulutettu, kun mummola, mummolan kammari ja kesä tulee mieleen aina kun sitä katselee.

Samalla osui silmiin jopa kesän viimeinen karannut orvokki, oli keskellä nurmikkoa hautautuneena.

Piti vielä kertoa että Ihana-lehdessä on tällä kertaa aseman puolesta tarkat  
ohjeet oman kerroslautasen tekemiseen!
Tämä oli mukava projekti suunnitella miehekkeen kanssa, vihdoin kaikki ne eripari sillisalaatti-lautaset parempaan käyttöön.

Työpöydän kulmalla

Kiire on iskenyt täysin arkeen tänä syksynä ja koitan palloilla työn ja kodin ja projektien kanssa, vielä jotenkuten onnistuu, mutta blogi kärsii siinä samassa. Nyt koitan ehtiä myös blogimaailmaa sen verran että kerron kaiken mitä on jäänyt rastiin kesältä kun on niin paljon jaariteltavaa, niin ei ikävä tänne kasvaisi enempää, toivottavasti. Joten jos vaikutan poissaolevalta ja hiljaiselta olen taas vain viilettämässä pää kolmantena jalkana, kaikki kommentit luen ja jokaista arvostan, kiitos siis jokaiselle!

Ja jotta ei tuntuisi olevan liian vähän tekemistä päätin pistää pienimuotoisen
Parolan aseman torin
pystyyn, josta löytyy vaihtelevasti erilaisia aarteita opetustauluista lähtien vaikka mitä, jotka on aika pistää kiertoon, ja sinne pääsee tästä linkistä tai tuosta sivupaneelista.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Kesää ja kylässä

Pääsimme kesällä myös käymään pitkään jo toive-matkalistalla olleessa paikassa, nimittäin Lundagårdissa Purmossa, Ajan ja Cristianin luona ja tämä olikin sitten yhtä inspiraatio-ylikuormitusta täysin! Heidän upea putiikki oli niin täynnä ihanuuksia että monta tuntia meni vain tuijotellessa ja jutellessa taas meidän suomi-ruotsi sekoitusta Ajan kanssa. Ja eihän sieltä lähdetty tyhjin käsin tietenkään, täytyy näyttää vielä toinen kerta ostoksia.



Putiikin valikoima löytyy myös heidän nettikaupasta mutta aivan parasta oli nähdä kaikki herkut paikan päällä, ja tämä ihana koti. Aja ja Cristian rakentavat juuri siirtämäänsä hirsitaloa muuttoa varten ja siitä on kyllä tulossa jotain niin ainutlaatuista. On se uskomatonta miten toisilta löytyy energiaa pitää näin ihanaa kauppaa, rakentaa kotia ja olla vielä 4 energisen pojan vanhempia, vau sanon minä!





Niin rentoa ja rauhoittavaa sisustusta kauniilla detaljeilla täytyi jäädä tuijottelemaan kyllä vähän väliä, toivottavasti edes pienen verran välittyy näistä kuvista!